Teksti & Kuvat Matti Valonen

Vietin viime kesän Itävallassa tutustuen paikalliseen mehiläistalouteen. Tarkoitus oli avartaa maailmankuvaani mehiläishoidosta, ja näin myös kävi. Alla olevassa kuvassa olen Unkarin rajan tuntumassa sijainneen mehiläistarhan viereisellä hunajakukka pellolla.

Olin töissä itävaltalaisella mehiläishoitajalla Wienin pohjoispuolella toukokuun alusta aina elokuun loppupuolelle. Suomen ja Itävallan toisistaan poikkeavia olosuhteita kuvaa hyvin se, kun Suomesta lähtiessäni oltiin tekemässä kevään ensimmäisiä hoitokierrosta, oli Itävallassa satokausi jo käynnissä. Kuitenkin molemmissa maissa satokausi päättyi koko lailla samoihin aikoihin elokuun alkupuolella.

Yllä oleva kuva on otettu ensimmäiseltä viikoltani äitienpäivän tienoilla. Kuvassa Tonavan rantatörmän lähellä sijaitseva mehiläistarha. Kevät on jo pitkällä ja satokausi käynnissä. Tällä tarhalla käydessä saattoi kuulla jokea pitkin kulkevien proomujen ääniä.

Etukäteen en osannut ajatella miten erilaista mehiläishoito Itävallassa saattoi olla. Suurin ero oli, että Itävallassa mehiläistarhaajat siirtävät pesiään satokasvien kukinnan mukaan. Pääsatokasvit joiden mukaan pesiä siirretään ovat kukkimisjärjestyksessä rypsi, akaasia, pihta (abies alba), josta saadaan tummaa mesikastehunajaa, lehmus, josta saadaan vaalempaa mesikastehunajaa ja auringonkukka. Pesien siirtämisen varjopuoli on, että se täytyy tehdä yöllä kun kaikki mehiläiset ovat pesissä. Siirto tulee lisäksi saada päätökseen aamun sarastaessa, jotteivat mehiläiset joudu viettämään liian pitkää aikaa pesissään. Alla olevassa kuvassa on mehiläispesiä akaasiahunajan satoalueella.

Suomea toisinaan kuvataan pitkien etäisyyksien maaksi, mutta etäisyydet tämän tarhaajan mehiläistarhojen välillä olivat melkoiset. Kauimmaiset tarhat, jonne mehiläispesiä siirrettiin, sijaitsivat 150 kilometrin päässä tarhaajan tilalta Waldviertel nimisellä metsäalueella Tsekin rajan tuntumassa. Tämä on yksi niistä alueista, jossa tuotetaan Itävaltalaisten kuluttajien himoitsemaa mesikastehunajaa. Mesikastehunajia on monia erilaisia, sillä laatu riippu mesikasteen erittävästä kirvasta. Itävaltalainen mesikastehunajaa on todella tummaa ja voimakkaan makuista . Suomalaiseen monikukkahunajaan tottuneelle tämä hunaja ei maistunut liian voimakkaan maun takia. Kuitenkin Itävallassa tämä hunaja on kuluttajien suosiossa, ja isäntäni mukaan mitä tummemman väristä sitä parempana hunajaa pidetään. Alla olevassa kuvassa isäntä on siirtämässä pesiä mesikastehunajan tuotantoalueella

Tällä tilalla, jolla vietin kesän, on noin 180 mehiläispesää, mutta Itävallassa on myös suuremman kokoluokan hunajatiloja. Muutama päivä ennen kotiin lähtöä pääsin tutustumaan Wienin eteläpuolella sijaitsevalle tilalle, jolla on 1000 pesää. Alla kuva yhdeltä tämän tilan tarhalta.