Pressivierailun satoa

Etelä-Suomen Sanomien lukijat ja Valosen hunajaa syövät yllättyivät varmasti iloisesti kun noin kuukausi sitten tilan isäntä komisti Sanomien etusivua mehiläispuhaltimen kanssa. Minä ja emäntä pääsimme myös edustamaan sivulle neljä. Lehdestä lähettivät ystävällisesti pdf-kopion, jonka uteliaat voivat linkkiä klikkaamalla ladata omalle koneelleen. 🙂 Yläpuolella kuva linkoomosta, Kati edessä ja minä takana.

Eroon mehiläispelosta

Teksti Jussi Valonen

Riisun mehiläishoidossa käytetyt hanskat, koska ymmärrän että vain siten voin päästä eroon pelostani mehiläisiä kohtaan. Pelkoni johtuu mehiläisten puolustautumiskeinosta, joka on pistäminen. Sen takia moni mehiläishoitaja suojautuu pukeutumalla valkoisiin haalareihin, harsoon ja kypärään, sekä hanskoihin. Minä päätän kuitenkin ottaa hanskat pois.

Koska olen ilman hanskoja, tiedän että jokin mehiläinen pistää minua ennemmin tai myöhemmin. Joudun siis hyväksymään että niin tulee käymään. Asennoitumiseni takia hyväksyn pistokset eivätkä ne tunnu enää niin pahalta. Ja mehiläiset löytävätkin käteni. Saan yhden pistoksen peukaloon, kun yksi mehiläinen jää vahingossa sen alle. Toisen saan kantaessani hunajalaatikkoa.

Vaikka saankin muutaman pistoksen en kadu päätöstäni. Ilman hanskoja olen lähempänä mehiläisiä. Kun yksi kävelee kädelläni tunnen sen. Tunnen myös ilmavirran joka syntyy kun mehiläinen lentää läheltä. Aiemmin kun vielä pelkäsin pistoksia oletin että jokainen mehiläinen haluaa tuikata minua. Nyt minulle selviää ettei asia ole niin. Joku mehiläinen lennähtää kädelleni lepäämään tai kenties mettä etsimään, toinen taas ulostaa kämmenselälleni.

Työpäivän jälkeen pohdiskelen että mehiläispesillä oppimaani voi soveltaa myös muuhun elämään. Maailmassa liikkuessaan ei myöskään saa pelätä vastoinkäymisiä ja kipua, niitä kun on tiedossa jokaisen varalle. Jos sen hyväksyy niin voi keskittyä varsinaiseen elämiseen. Kun ei koe turhaa pelkoa ennakkoon niin uskaltaa elää täysillä, eteen tuleviin tilanteisiin heittäytyen.

Arvio: Queen of the Sun

Teksti Jussi Valonen, Kuvat Queen of the Sun

Vaikka dokumenttielokuva Queen of the Sun keskittyykin otsikoita keränneeseen mehiläiskatoon, on elokuvan sydämessä ihmetys mehiläisiä ja luontoa kohtaan.

Yhdysvalloissa mehiläiskato tunnetaan nimellä colony collapse disorder, eli suoraan suomentaen yhdyskunnan romahtamishäiriö. Nimen yleisyys paljastaa ettei kukaan oikeastaan tiedä mistä on kyse. Elokuvaan haastatellut mehiläishoitajat ja tutkijat arvelevat syyksi muiden muassa monokulttuuriplantaasien leviämistä, torjunta-aineiden kasvanutta käyttöä, sisäsiittoisuutta, geneettisesti manipuloituja viljelykasveja tai varroa-punkkia. Ongelmien kirjo vetää vakavaksi, mutta elokuva ei jää niitä turhaan märehtimään, vaan tarjoaa myös ongelmiin ratkaisuja.

Yvon Achard – mehiläishistorijoitsija ja hoitaja Ranskasta

Monen haastatellun mielestä perimmäinen ongelma on ettemme ole enää kosketuksissa luontoon ja sen ihmeisiin. Lapsenomaista ihmettelyn tunnetta Queen of the Sun juuri yrittää palauttaa katsojilleen, mutta ei ilman vaikeuksia. Keskeisin ongelma on liian suuri määrä kuvausmateriaalia, joka on yritetty ahtaa 80 minuutin elokuvaan. Lisäksi loppupuolella huulten ja äänen synkkaus on aika retuperällä. Arvelisin että budjetista on menty yli ja siksi elokuva on hieman hiomaton. Amerikkalaisten kriitikoiden hyvän vastaanoton pohjalta uskon ettei DVD-kuvanlaatu tee elokuvalle oikeutta.

Elokuvan sydän on oikeassa paikassa, joten suosittelen ehdottomasti katsomaan. Varsinkin jos mehiläiset ja mehiläishoito kiinnostavat. Katsomisvaihtoehtoja on useita. Queen of the Sunin nettisivujen kautta elokuvan voi katsoa Distrify-palvelun kautta HD-streaminä hintaan $5. Palvelu vaatii kirjautumisen ja sen toimivuudesta en osaa sanoa. DVD maksaa $25.

Hunajahuoneen uumenissa

Kuvat Pekka Valonen & Teksti Jussi Valonen

Aurinko paistaa ulkona ja kutsuu luonnon helmaan, mutta hunaja täytyy silti pakata kauppoihin toimitettavaksi. Valosen Hunajatilalla pakkaus ja toimitus hoituu vielä omin voimin, joten kaupan hunajapurkki löytää sinne tiensä meidän käsiemme kautta.

Ensin hunaja pumpataan pakkausannostelijaan, joka annostelee purkkiin halutun hunajamäärän. Tässä tapauksessa 450 grammaa. Tarkkailemme purkkien painoa vaa’an avulla, jotta niistä löytyy juuri luvattu määrä . Annostelu on tarkkaa työtä. Jos purkki ei ole kohdallaan syntyy tahmea sotku ja hunajaa menee haaskuun. Annostelija toimii polkimen avulla, joten voimia sen käyttämiseen ei onneksi vaadita.

Polkimen käyttö tapahtuu katseilta piilossa

Kannet sen sijaan vaativat jämäkän painalluksen pysyäkseen paikallaan. Kunnon mojauksen saaneet purkit asetellaan lopuksi laatikoihin, logopuoli tietysti ulospäin, ja pinotaan lavoihin odottamaan kuljetusta kauppoihin. Hunajaamme myydään ympäri Päijät-Hämettä, joten kauppakuljetukset ovat melkoista maakuntamatkailua.

Pöytäliina on vintage-Marimekkoa ja palvellut jo pitkään

Purkkeihin pakattu hunaja säilyy erinomaisesti, mutta purkkien pohjaan täytyy silti merkitä parasta ennen päivämäärä. Säilyvyydestä kertoo että Egyptin pyramideista on löydetty käyttökelpoista hunajaa, joka sinne hautauksen yhteydessä jätetty auttamaan faaraota viimeisellä matkallaan. Viisas valinta sillä hunaja on melkoinen energiapommi.

Purkit tulevat muuten valmiina, mutta parasta ennen-merkit lisätään tietysti juuri ennen pakkaamista

Myyntipäällikkö menee markkinoille

Teksti Jussi Valonen & Kuva Jaakko Kerppilä

Kati myy ja maistattaa hunajaa Kylämarkkinoilla Lahden mat- kustajasatamassa lauantaina 12.5. eli huomenna. Myyntipisteemme löytyy lähiruokateltasta klo 9-15. Jos olet Lahdessa liikkeellä niin käy morjestamassa.

Kylämarkkinat järjestetään nyt 15. kerran. Merkkipäivän johdosta markkinoiden teemana on  Juhla järjestetään. Yhdeksältä tarjolla aamupuuroa 300:lle ensimmäiselle. Ohjelmassa myös musiikkia, kukkasidontakilpailu ja kansallispukunäytös. Ja myynnissä tietysti Valosen Hunajaa. Tapahtuman järjestää Päijät-Hämeen Kylät ry. Tervetuloa!

Torinäkymä

Kuva vuoden 2011 markkinoilta

Pesiä yhdistämässä

Teksti & Kuvat Jussi Valonen

Mehiläishoitaja toivoo aina, että mehiläispesät olisivat vahvoja. Elinvoimainen pesä on helppo hoitaa ja tuottaa paljon hunajaa. Heikomman pesän vahvistamiseen on onneksi erinäisiä niksejä. Yksi niistä on kahden pesän yhdistäminen muutamaksi viikoksi. Yhdistäessä täytyy olla varovainen. Kahden eri pesän mehiläiset puolustautuvat toisiltaan ja pahimmassa tapauksessa kuningatar saattaa loukkaantua tappelun tiimellyksessä.

Halu puolustautumiseen syntyy feromonien eli hajujälkien perusteella. Vieraan pesän mehiläiset, joiden hajua ei tunnisteta, oletetaan tunkeutujiksi. Täytyy siis pitää huolta, että mehiläiset tottuvat toistensa hajuun ennen pesien yhdistämistä.

Sanomalehti paikalleen ja samalla hengenravintoa mehiläisille.

Varovaisen totuttautumisen saavuttamiseksi kahden pesän mehiläiset eristetään toisistaan sanomalehden palasella. Lehti ja siihen tehdyt viillot päästävät kahden eri pesän hajut lävitseen. Mehiläiset saavat haistella toisiaan ja tottuvat toisiinsa ennen kuin ne ovat nakertaneet lehden rikki. Sanomalehden päälle laitetaan vielä sulkuristikko, joka pitää kuningattaret erillään toisistaan, mutta päästää työmehiläiset läpi.

Hajujen läpipääsyä helpotetaan taltalla tehdyillä viilloilla.

Kun pesät ovat yhdistyneet ne alkavat tehdä yhteispeliä. Vahvan pesän työmehiläiset hoitavat heikomman pesän sikiöitä ja hankkivat ruokaa. Heikompi vahvistuu apuvoimien avulla. Muutaman viikon kuluttua pesät voidaan jälleen erottaa toisistaan ja väliaikaisen fuusioitumisen seurauksena heikosta pesästä on toivottavasti tullut jälleen tehokas. Kunpa vain euroalueen taloushuolet ratkeaisivat yhtä sutjakkaasti.

Toinen pesä vielä paikalleen ja lopputulosta kotiin jännäämään.