Mikään muu ei saa mehiläishoitajan hymyä yhtä leveälle kuin täysi hunajakakku

Mehiläishoitajan arjessa tulee vastaan kaikennäköistä, eikä aina ihan pelkkää positiivista. Alla muutama tapahtuma kesän ajalta.

Akrobaattinen mesikämmen

Eräänä aamuna valppaana olevat mehiläistarhan naapurit äkkäsivät hävityksen kauhistuksen  ja soittivat kiireesti isännälle, että nyt on käynyt karhu luvatta maistiaisilla. Nälkäinen ja varsin siisti kontio oli selvästi kyseessä – niin huolella oli hunajakakut syöty että vain kehikko ja metallilangat olivat jäljellä. Karhu oli niin tykästynyt Valosen pitopöytään, että saapui santsikierrokselle. Karhulta jäi kuitenkin lasku maksamatta, joten mehiläistarha ja hunajat tuotiin karhulta kotiin suojaan.

Erikoisinta tapauksessa oli, että kontio kantoi yhden laatikon sadan metrin päähän, ennen kuin tuhosi sen ja hotki sisällön suihinsa. Itse epäilen että kyseessä oli sirkuskarhu, joka keksi harjoitella tasapainottelua mehiläiskalustolla. Sadan metrin jälkeen laatikko sitten putosi ja karhu siitä niin suuttui että pisti sen kappaleiksi ja söi itseään lohduttaakseen sisällön. Kukapa meistä ei ole joskus syönyt suruunsa. Loppujen lopuksi karhu onnistui tuhoamaan pari mehiläisyhdyskuntaa, kalustoa ja itseluottamuksen omiin akrobaattisiin kykyihinsä.

Mehiläistarha karhun jäljiltä

Karhu söi huolella kaiken vahan ja hunajan kakuista

Äkäisen akrobaattikarhun työn tulokset

Myrskypuu

Sattuipa niin että isännän ollessa mehiläispesillä töissä nousi ärhäkkä myrsky. Tästä ja uhkaavasti nojailevasta puusta hän niin peljästyi, että siirsi nopeasti pesät puun alta pois ja lähti itsekin lipettiin. Seuraavana päivänä isäntä pahinta peläten palasi paikalle. Kaikeksi onneksi jäi kaatuneen puun alle juuri sopivasti tilaa yhdelle pesälle ja maasta nousseet juuretkin vain hiukan tönäisivät yläkerran naapureitaan.

Hiukan tönäisi kaatunut puu naapureitaan

Puu jätti juuri sopivasti tilaa kaatuessaan yhdelle pesälle

Pienet punaruskeat punkit

Herkkiä mehiläishoitajia säästäkseni päätin sensuroida Varroa-punkin rumiluksen kuvan

Mehiläishoitajan pahimmat vastukset eivät ole kuitenkaan sirkuskarhut tai nojailevat puut, vaikka sitä toisin saattaisi luulla. Suurin vaara ovat pienen pienet varroa-punkit. Nuo ruskehtavat paholaiset takertuvat mehiläisiin, kunnes pörriäisille käy kalpaten. Varroa voi tuhota kokonaisia yhdyskuntia paljon tehokkaammin kuin karhut ja myrskyt.

Kun nyt, arvoisat lukijat, saitte kurkistuksen hunajan tuotannon haasteisiin, niin seuraavan kerran uutta purkkia avatessa uhratkaa muutama ajatus sille miten on mehiläishoitaja ja mehiläinen on sen eteen uurastanut. On korjattu akrobaattikarhun sotkuja, uhmattu myrskyjä ja kestetty punkkeja. Silti on hunaja purkkiin saatu ja sinun eteesi nautittavaksi.

Teksti: Jussi Valonen
Kuvat: Kari Valonen & Censored-kuva Guerretto